Amerikkalaisen dekonstruktion tärkeimmäksi edustajaksi mainitun kirjallisuudentutkijan ja teoreetikon Paul de Manin (1919-1983) kokoelma Esteettinen ideologia paneutuu huolella filosofisen estetiikan klassikoihin, Kantiin, Schilleriin ja Hegeliin, ja niiden ideologisiin kytköksiin. Se on osa de Manin retoriikan, epistemologian, estetiikan ja ideologian keskinäisiä suhteita tarkastelevaa laajaa tutkimushanketta. Kirja ilmestyi postuumisti vuonna 1996 Andrzej Warminskin toimittamana, ja siihen on koottu de Manin kirjoituksia ja luentoja hänen elämänsä viimeisiltä vuosilta 1977-1983.



Esteettinen ideologia on yksi havahduttavimmista, vakavimmista ja merkittävimmistä ideologian käsitteen tarkasteluista sitten Louis Althusserin tekstien julkaisun. Siinä De Manin esteettisen analyysi on vastaestetiikkaa, joka purkaa esteettisen, mutta osoittaa myös sen keskeisyyden filosofiassa ja teoriassa. Kant ja Hegel pyrkivät estetiikan kautta viemään filosofiset järjestelmänsä päätepisteeseen, mutta siinä tarkoituksessa joutuivat turvautumaan radikaaliin kielelliseen materialismiin, joka purkaa esteettisen. Friedrich Schiller edustaa de Manilla Kantin väärintulkintaa, esteettiselle synteesille pohjautuva mallia, joka on puhdasta idealismia ja ideologiaa. De Manin käsityksen mukaan kirjallisuuden ja taiteentutkimuksen nykyteoriat pohjautuvat juuri Schillerin mallille. Näin Esteettisessä ideologiassa tapahtuva paluu Kantin, Hegelin ja Schillerin kirjoituksiin on samalla oman aikamme teorioiden ideologisen perustan purkamista.