Ajelehtivien sielujen dekadenttia varjoelämää

Nobel-palkittu Patrick Modiano hahmottelee Villa Tristessä utuisen muistomaiseman täynnä nostalgiaa, ironiaa, pettymyksiä ja ennen kaikkea kysymyksiä.

Victor Chmara yrittää palauttaa mieleensä kahdentoista vuoden takaisen lomakauden kasvoja, hetkiä, ilmapiiriä nimettömäksi jäävässä kylpylä- ja kasinokaupungissa lähellä Sveitsin rajaa. Mitä hän tuolloin yritti unohtaa? Kuka olikaan Yvonne, kaunis näyttelijätär, jonka kanssa hän suunnitteli yhteistä tulevaisuutta? Entä eksentrinen tohtori Meinthe, joka kutsui itseään Belgian kuningattareksi? Minkälaisen jäljen he ovat jättäneet Victorin sieluun?

Patrick Modiano syntyi Pariisissa heinäkuussa 1945, pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hänen tuotantoaan leimaa vahvasti perhetausta: vanhemmat – isä oli italianjuutalaista syntyperää, äiti belgialainen näyttelijätär – tapasivat toisensa Pariisin miehityksen aikaan. Juuri miehitysajasta tuli Modianon tuotannon kulmakivi. Hän on muistamisen taituri, kuten Ruotsin akatemia Nobelin kirjallisuuspalkinnon perusteissa luonnehtii, ja romaanituotannon yhdistäviä tekijöitä ovat juutalaisuus ja menneisyyden vaikutus identiteettiin.

Modianon esikoisromaani La Place de l'Étoile ilmestyi vuonna 1968. Hän on kirjoittanut parikymmentä romaania sekä novellikokoelmia, elokuvakäsikirjoituksia, laulutekstejä, esseitä ja lastenkirjoja. Tärkeimpiä hänen monista palkinnoistaan ennen Nobelia ovat Ranskan akatemian romaanipalkinto v. 1972 teoksesta Les Boulevards de ceinture (suom. Kehäbulevardit, 1976) ja Goncourt-palkinto v. 1978 romaanista Rue des boutiques obscures (suom. Hämärien puotien kuja, 1979). Hänen teoksiaan on käännetty kolmellekymmenellekuudelle kielelle.

Kotimaassaan kaikkien tuntema Modiano antaa haastatteluja vain harvoin ja ilmaisee mieluummin itseään teoksissaan. Hän asuu Pariisissa.