Toisen maailmansodan alkuvuosina Hitlerin Saksaa tuhovoimaisimmillaan edusti sukellusvenease. ”Harmaat sudet” saalistivat ja upottivat säälimättä liittoutuneiden laivoja.

Saksan sukellusveneiden kulta-aikaa oli taistelu Atlantista, jolloin ne upottivat tuhansia rahtilaivoja. Sodan pitkittyessä ja Yhdysvaltojen liityttyä taisteluun saalistajista tulikin saaliita. Sodan aikana yli 30 000 sukellusvenemiestä, kolme neljäsosaa kokonaisvahvuudesta, menetti henkensä.

Yli kuusi vuosikymmentä on kulunut sodan päättymisestä. Sukellusveneiden ja niillä palvelleiden miesten vaiheet kiehtovat edelleen. Olivatko Dönitzin ”harmaat sudet” kylmäverisiä natsi-Saksan kouluttamia tappajia? Totuus on täysin toisenlainen. Merten syvyyksissä palvelleet sotilaat olivat tavallisia nuorukaisia, jotka tahtomattaan olivat joutuneet mukaan sodan kurimukseen. He täyttivät velvollisuutensa ylpeinä ja merivoimien kunniakkaita perinteitä noudattaen.

Tässä kirjassa sukellusveneissä palvelleet kertovat omin sanoin partiomatkoistaan ja sukellusvenesodasta. Yli kuusikymmentä eri tehtävissä palvelleiden miesten kertomusta kuvailevat, millaista oli elää ja taistella rauta-arkuissa. Tarinat kertovat niin toveruudesta, satunnaisista ilon hetkistä ja menestyksen huumasta kuin vaikeista oloista, vangiksi joutumisen, vammautumisen ja kuoleman peloista – siitä, millaista oli olla metsästäjänä ja millaista oli joutua saaliiksi peräänantamattomassa jahdissa, jossa armoa ei annettu.