Sanavarasto on Pasi Linnan toinen runoteos, jonka on taittanut, suunnitellut ja neulanreikäkamerakuvin kuvittanut Kalle Aarikka.

Sanavarasto pureutuu sanaan sinänsä, sen muunnelmiin. Lähdekirjallisuutena on käytetty mm. Suomen kielen sanakirjaa, Nykysuomen etymologista sanakirjaa, Veijo Meren teosta Sanojen synty sekä Semiotiikan oppikirjaa.

Vaikka juuri sanat tulevatkin pohdinnan kohteiksi, sanojen varasto ei ole varsinainen osa tekstiä. Enemmänkin se on varanto tekstin takana, sen toisella puolella. Teoksessa sanan määritelmä kasvaa merkittävämmäksi kuin määriteltävä sana, jota ei välttämättä edes mainita.

Sanavarasto sisältää myös eräänlaista jargonin poetiikkaa, luonnontieteen eksaktia kieltä, joka ilmiasussaan näyttäytyy runoutena. Luonnontieteelliseen tarkkuuteen ja oikeakielisyyteen teoksen kieli pyrkii toki muutenkin, paitsi kuvaamiensa asioiden (sanojen varaston) suhteen, myös itsessään, koko teoksen kielen tasolla. Paitsi silloin, jos asiat (runot) toisin vaativat.

Sanavarastossa on rytmiä ja musikaalisuutta; runot ja mietelmät alkavat paikoin soida, ikäänkuin varaston sanat muuttuisivat nuoteiksi. Ja tätä kaikkea orkestroi Kalle Aarikan näkemyksellinen taitto ja neulanreikäkamerakuvat!