Olen ollut työttömänä kaksikymmentäyhdeksän vuorokautta. Päivät ja yöt. Silti koko ajan tehnyt jotain, mitä nyt välillä vähän nukkunut. Voiko työttömällä olla stressi. Epäilen tämän johtuvan kaikenlaisista eroista. Oletko sinä, ystävä lukijani, joutunut luopumaan jostain? Jostain, mistä et ollut koskaan kuvitellut luopuvasi? Mihin olit tottunut, nojannut ja turvannut, ehkä turtunutkin? Puhun sinulle näin sanojen kautta, koska minulla ei ole enää mitään muuta. Vielä.

PASI HIRVOSEN kymmenes teos on kuvaus miehestä, jolta menee ensin työ, sitten rahat ja lopulta taitaa mennä vaimokin. Elämän kivijalka horjuu, heiluu ja huojuu kuin kaatokännisen mielialat. Sata pitkää päivää, sata pitkää yötä. Ei toimetonna, ainoastaan ilman työtä. Ilman palkkatyötä. Ilman kollektiivista merkitystä. Ilman julkista hyväksyntää.

Teos osoittaa, että mies ilman työtä ei ole pelkästään työtön mies. Hän on huomattavasti vähemmän ja siksi paljonkin enemmän.