Tämä kirja osuu nauruhermoon silloin, kun vanheneminen alkaa vituttaa. Parasta lääkettä on katkera kalkki. Olitpa sitten jo turvallisesti keski-iän satamaan purjehtinut tai vasta sinne päin ajelehtimassa. Suunta on aina vain alaspäin. Rapistuminen, nuorempien kadehtiminen, ylilyönteihin johtavat ikäkriisit ja tunne siitä, että ennen oli paremmin. Keski-ikäisellä on mistä ammentaa!

Pasa ja Atpo eivät ota muutosta avosylin vastaan, eivätkä suhtaudu itseen, saati muihin, armollisuudella tai lempeydellä. Laiha (ja ainoa) lohtu tulee siitä, että muut ikäkriisissä painivat ovat heidän kanssaan samassa veneessä.