Valosta aikaa kertoo valosta, ajasta ja terveydestä. Valoisan ja pimeän vuorottelu on ihmiselle tärkeä aikamerkki, joka tahdistaa terveyttämme turvaavan sisäisen kellon ulkoiseen aikaan. Jos tämä aikamerkki muuttuu epäloogisesti, elimistön sisäisen kellon rytmi häiriintyy. Pohjoisen päivän valoisan ajan lyhentyminen voi aiheuttaa kaamosmasennusta, ja pakeneva päivä rasittaa elimistöä myös nostamalla verenpainetta ja heikentämällä sokerinsietoa.

Valon, ajan ja terveyden vuoropuhelussa kohtaavat biologia ja kulttuuri: tarvitsemme valoa ja elintoimintojamme ajastavat sisäiset kellot, mutta asuinyhteisö ja kulttuuri vaikuttavat tottumuksiimme olla valossa ja käyttää aikaa. Yhteiskunnan muutos kohti voimistuvaa valoa ja kiihtyvää aikaa on tuonut esille aivan uudenlaisia terveydellisiä ongelmia. Lähes jokaiselle useita aikavyöhykkeitä ylittäviä lentomatkoja tehneelle ovat tuttuja aikaerorasituksen oireet. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät puolestaan kärsivät usein väsymyksen ja unettomuuden oireista. Läpi vuorokauden tarjolla olevat palvelut ja myöhäisiltaan painottuva ajanvietto verottavat herkästi yöunta. Univelat vuorostaan viestittävät elimistölle energiantarpeesta lisäten nälän tunnetta ja johtavat helposti kilojen kertymiseen ylipainoksi asti, jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Pohjoisissa olosuhteissamme kaamosmasennus on yksi yleisimmistä valon ja ajan vuorovaikutukseen liittyvistä terveydellisistä ongelmista.