Kirjassaan Parko etsii vastausta kysymykseen, kumpi leimaa meitä enemmän, sukusolut vai työkokemus.
Leimasimen jälki sai kunniamaininnan vuoden 2002 kaunein kirja –kilpailussa. Suomen kirjataiteen komitea: “Kaunis, koetun historian hiljaista viisautta kunnioittava toteutus. Yksityiskohtiin menevä klassisuus tekee tästä teoksesta modernin, tässä ajassa puhuvan teoksen. Kouriintuntuvan hienostunut ja henkilökohtaisuutta huokuva kokonaisuus.” Kirjan esipuheessa Severi Parko kirjoittaa: ”Taideteollisessa korkeakoulussa olin opettanut alkeissuunnistusta ammattia kohti. Se oli vaikeaa, sillä ei kukaan, ei edes futurologi, näe miltä tulevaisuus todella näyttää, minkälaisen ympäristön keskellä ja minkälaisen tekniikan parissa designin, median ja taidekasvatuksen ammattilainen muutaman vuosikymmenen kuluttua työskentelee. Opetus on vanhentunut jo opetushetkellä. Yritin väittää, että kulkusuunnan löytämiseksi olisi viisainta vilkaista taakse, silmäillä kuinka nykyisyyteen on tultu, mitä on tapahtunut ja millainen muutos on parhaillaan käynnissä. Tilanteen havaitseminen ja oman paikan määrittely vaatii harjaantunutta silmää. Se on muotoilijan kompassi. Se varjelee eksymiseltä.”