Suomi menetti viime sodissa valtaosan Karjalan alueesta, ei kuitenkaan aivan kaikkea. Kainuun itäreunalta löytyy yhä kappale rajan tälle puolen historian kulussa kasvanutta Vienan Karjalaa. Suomussalmen rajakylien, Kuivajärven ja Hietajärven sekä Kuhmon Vartiuksen koilliskulman vähäisen Rimmin, asukkaiden jokapäiväinen elämä oli aina vuoteen 1922 tiiviissä yhteydessä rajantakaiseen Vienaan. Näiden kylien karjalaisten asujien omaleimaisesta elämänmenosta, ortodoksisesta uskonperinnöstä, kielestä, ruokatavoistaja koko vienalaisesta kulttuuriperinnöstä on edelleen löydettävissä elävää todistusta ja runsaasti muistoja nyt ulkoisesti hiljentyneissä kylissä. Vienalaiskylien ulkoisesti karua mutta sisäisesti rikasta elämää on tutkittu ja ihmisiä haastateltu, ja aihe on ollut kirjojen, kertomusten ja kuvien kautta luettavissa ja tutustuttavissa niin niiden piiristä maailmaan lähteneille ja heidän jälkeläisilleen kuin kaikille asiasta kiinnostuneille. Kyläläiset itse ovat olleet auliita kertojia ja karjalaisen vieraanvaraisia heistä kiinnostuneita kohtaan. Meitä, vienalaiskylien ystäviä, on paljon.
Teos kertoo ja esittelee karjalaiskyliemme historiaa, ihmisiä ja pyrkimyksiä niiden omaleimaisuuden säilyttämiseksi. Teos on kirjoittajien ja kirjan tekijöiden pieni kiitos aina muistettaville edesmenneille kertojille ja innoite heidän jälkeläisilleen rakkauteen sekä pysyvään työhön isien ja äitien kotikylien parhaaksi. Maailma ympärillämme muuttuu, niin muuttuu myös elämä Kuivajärvellä, Hietajärvellä ja Rimmillä, mutta maisema ja muistot säilyvät.