Saksankielisissä maissa teatterilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä ja näytelmäkirjallisuus on tärkeä osa kirjallisuutta. Näytelmäkirjallisuus on edelleen yksi teatterin peruskivistä, ja se on vuosisatojen myötä kehittynyt sekä etsinyt uusia muotoja. Goethe-Institutin toimittama ja Jukka-Pekka Pajusen aloitteesta syntynyt kokoelma Peruskivet. Kuusi näytelmää saksankielisiltä näyttämöiltä esittelee suomalaisille lukijoille kuusi uutta, ajatuksia herättävää näytelmää saksankielisiltä näyttämöiltä.

Saksassa ovat antologian näytelmät kantaesitystensä jälkeen herättäneet keskustelua ja niiden muoto sekä teemat ovat kiinnostaneet sekä yleisöä että kriitikoita. Teemat, kuten syrjäytyminen, väestön ikääntyminen, työelämän paineet, fundamentalismi tai maahanmuuttajien ja kantaväestön yhteentörmäys, herättävät keskustelua kaikkialla Euroopassa.

Antologian näytelmät:

Dea Loher: Viattomuus - Unschuld (UA 2003), suom. Emilia Pöyhönen
Händl, Klaus: (VILLIT) Mies jolla on surulliset silmät - (WILDE) Mann mit traurigen Augen (UA 2003), suom. Linda Wallgren
Feridun Zaimoglu: Mustat neitsyt - Schwarze Jungfrauen (UA 2006), suom. Ville Koskivaara
Dirk Laucke: vanha tummansininen ford escort - alter ford escort dunkelblau (UA 2007), suom. Merja Sainio
Nis-Momme Stockmann: Mies joka söi maailman - Der Mann der die Welt aß (UA 2009), suom. Juho Gröndahl
Jan Neumann: Peruskiviä - Fundament (UA 2009), suom. Merja Sainio