Yli 150 tuki- ja liikuntaelinongelmista kärsineiden kipupotilaiden kertomukset julkaistaan Taistelua kipujen kanssa -kirjana. Kirja tarjoaa kipupotilaiden kokemusperäisiä kuvauksia siitä, miltä tuntuu taistella kipujen kanssa. Tarinoista selviää, miten kipupotilaat ovat löytäneet apua arjessa selviämiseen. Henkilökohtaiset tarinat antavat runsaasti vertaistukea.

Potilaiden kokemukset ja näkemykset herättävät ajatuksia sekä kysymyksiä siitä, millaisen arvon heidän hyvän hoitovasteen kokemuksensa saavat ja kuinka heidän esittämiään näkemyksiä kunnioitetaan. Jokainen ihminen on viime kädessä oman kehonsa paras asiantuntija, joten hänen näkemyksiään tulee kunnioittaa. Kipupotilaiden moninaiset kertomukset, joissa on pahimmillaan takana lähes 20 vuoden hoitokierre, avaavat kehonlukutaidon merkityksen tuki- ja liikuntaelinongelmien hyvissä, apua tuovissa hoidoissa. Hoidossa tulee osata lukea kehoa eritellysti ja kokonaisuutena: tulee nähdä ja osata kehon muodon ja rakenteiden anatominen tarkastelu, nähdä mahdolliset erot oikean ja vasemman puolen välillä sekä nähdä ja ymmärtää mahdollisesti aiheutuneet fysiologiset muutokset. Hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi tarvitaan lisäksi manuaalisia taitoja, joiden avulla kehon muutoksia ja puolieroja palautetaan mahdollisimman hyvään rakenteelliseen ja toiminnalliseen tasapainoon.

Kirjassa osoitetaan perusteellisesti, että kalevalaisen jäsenkorjaushoidon hoidollinen osaaminen tulee kansalaisten, ja erityisesti kipupotilaiden, tahdon mukaisesti integroida osaksi terveydenhoitoa tuki- ja liikuntaelinpotilaiden hoidossa. Samalla vahvistuu se näkemys, että lääkäreiden koulutukseen tulee lisätä kehonlukutaidon opetus, jotta he voisivat ohjata potilaitaan manuaaliseen, mobilisoivaan hoitoon ja sitten fysioterapiaan, jolloin hyvän hoitovasteen tuki- ja liikuntaelinhoidot ovat toteutettavissa kustannustehokkaasti. Tieteellisten tutkimusten näytöt tukevat esitettyä toimintamallia.

Hoitokokemuksista on luettavissa myös, että silloin kun keho toimii normaalisti, päästään eroon myös turhaan syntyneistä masennusdiagnooseista. Siitä seuraa, että myös hoitava taho voi paremmin nähdessään potilaan elämänlaadun paranevan. Tässä yhtälössä kaikki hyötyvät: potilas paranee, lääkärit ja hoitajat saavat tuloksia aikaan ja yhteiskunta sekä vakuutusyhtiöt säästävät merkittävästi. Laskennallisesti voidaan osoittaa päästävän jopa 3 miljardin euron säästöihin vuositasolla.

Yleisesti on hyväksytty ns. Hippokrateen periaate, jonka mukaan potilasta ei saa vahingoittaa. Hippokrates on myös todennut, kuinka on oikein auttaa sairaita saavuttamaan terveytensä jälleen, mutta yhtä oikein on huolehtia terveistä, jotta ihmiset voivat säilyttää terveytensä.