Maria-perkele on tarkkasilmäinen analyysi yhteiskunnasta, johon Maria muuttaa pakolaisena ja työskentelee piirustuksenopettajana. Vieras kaupunki näyttäytyy hänelle sumuna, joka kätkee sen yksityiskohdat ja ihmiset. Samaa sumua on myös meri, johon hän voi itse sukeltaa kalana, vapauteen ja tavoittamattomiin. Ja samalla tavoin kaupunki verhoutuu sumuun kotimaasta saapuvan laivan matkustajille. Maria ja Jan tapaavat toisensa satamassa. Maria edustaa vieraan kaupungin sumua ja Jan kotimaan kirkkautta. Selviääkö heidän lapsensa hengissä sumun kourissa? Janin laiva lähtee takaisin kotimaahan ja katoaa. Satamaviraston virkailija selittää kafkamaisesti, ettei sen nimistä maata ole olemassakaan. Päivi Virtanen, 87, on kirjoittanut romaanin 60-luvulla, mutta se on nyt vielä ajankohtaisempi kuin silloin. Kerronta on vivahteikasta ja sanavalinnat oivaltavia; kirjoittaja on kuin luonut uutta kieltä, jossa rytmi on usein tärkeämpi kuin yksittäiset sanat.