Ihmisten omakohtaisen kokemuksen arvostus on lisääntynyt sosiaali- ja terveydenhuollossa viime vuosina. Kokemusasiantuntijuuden, kokemustiedon ja vertaistuen merkityksestä palvelujen toteuttamisessa, arvioimisessa, kehittämisessä ja tutkimustoiminnassa keskustellaan yhä enemmän. Asiaan liittyy kiinteästi palvelun käyttäjien osallisuus, osallistuminen, aktiivisuus, toimintamahdollisuudet ja asiakaslähtöinen työ.

Tutkimuksessa tarkastellaan psyykkisen sairastumisen ja kuntoutumisen prosessia tutkijan omakohtaisen kokemuksen kautta. Sen keskeisenä lähtökohtana ovat tutkijan sosiaaliseen taustaan sidotut kokemukset, itsereflektio ja itsen havainnoiminen. Tutkimusaineistona ovat tutkijan omat päiväkirjat ja kirjeet sekä toisen tutkijan kanssa käyty kirjallinen dialogi.