Miltä näyttää lapsen silmin, kun aikuinen kohottaa kätensä - tai sanansa - lyöntiin? Mitä ajattelee se, joka ei osaa puhua mutta joka tuntee kivun?

Päivi Junttilan (s. 1971) runot puhuvat lasten ja maan hiljaisten kieltä. Runoissa liikutaan symboliikan maailmassa, jossa Julma-Kummat, enkelit ja kukat käyvät ikuista taistoa vallasta. Miten käy, kun suojelusenkeli juo nektarin ja unohtaa suojeltavansa? Entä mitä sanoo pääministeri päivähoidosta? Viittausten verkostosta rakentuu kantaa ottavia mediarunoja mustelmista.

Ei minkään tähden
ja kaiken tähden
yhden tähden
haluan häiritä viattomien unta.