Miksi Virtaset, Niemiset, Koskiset ja Lahtiset ovat Suomen yleisimpiä sukunimiä? Ovatko kaikki Virtaset sukua keskenään? Miksi nimet ovat nen-loppuisia ja kuin suomalaisen maiseman panoraamaa?
Jokaisella suomalaisella on sukunimi. Tämä "itsestäänselvyys" toteutui vasta vuonna 1920 Suomen ensimmäisessä sukunimilaissa. Se määräsi jokaisen, jolta sukunimi puuttui, sellaisen ottamaan. Asia koski ensisijaisesti Länsi-Suomen maalaisväestöä. Sen uudentyyppiset, 1800-luvun jälkipuoliskolla omaksumat sukunimet olivat uuden, säätyrajoista vapaan sukunimikäsityksen ydin.
1800-luvun puolivälissä alkanut sukunimikäytännön kehitys liittyi kansalliseen heräämiseen, kansan sivistämiseen, yhteiskunnalliseen järjestäytymiseen ja koko yhteiskunnan modernisoitumiseen. Sukunimien tarpeesta ja merkityksestä puhuttiin suomen kielen, historian ja koko kansallisen identiteetin tärkeänä ainesosana, kansallisena symbolina. Vähitellen sukunimi nähtiin "itsenäisen kansakunnallisen yksilön tunnuksena" ja tasa-arvon merkkinä. Myös käytännön tarpeet korostuivat.
Se tavallinen Virtanen osoittaa perusteellisesti ja havainnollisesti, miten yleinen ja yhtäläinen sukunimikäytäntö kehittyi ja ketkä sitä olivat kehittämässä. Nimikäytännön kehitys sidotaan ajalliseen ja kulttuurihistorialliseen yhteyteensä, mikä auttaa ymmärtämään sen syitä. Teos luotaa samalla koko eurooppalaisen henkilönnimistöntutkimuksen keskeisiä aiheita: sukua, sukunimiä, sukujärjestelmää ja sukunimijärjestelmää.