Puolitoista miljardia ihmistä elää hauraissa valtioissa sotien, aseellisten konfliktien tai organisoituneen rikollisuuden varjossa. Köyhyyden vähentämisessä on tapahtunut nopeaa edistystä, mutta nämä maat ovat jääneet jälkeen.

Millainen vaikutus ulkomaisilla kansalaisjärjestöillä näissä vaikeissa toimintaympäristöissä on tai voisi olla? Millainen on kohdemaiden oma kansalaisyhteiskunta? Millaisia motiiveja, tavoitteita ja toimintaedellytyksiä haurailla alueilla toimivilla suomalaisilla järjestöillä on? Pyrkivätkö ne tukemaan rauhanomaisen yhteiskunnan rakentamista? Ovatko järjestöt joutuneet ottamaan kantaa valtionrakentamiseen? Mitä kokonaisvaltainen lähestymistapa kansalaisjärjestöille merkitsee?

Afganistanin, Liberian, Palestiinan, Somalian ja Syyrian esimerkkien osalta on haastateltu niissä toimivia suomalaisia kansalaisjärjestöjä ja Suomessa asuvaa diasporaa. Kirjassa on myös käytännön ohjeistusta konfliktisensitiivisyyteen yleensä ja Do No Harm -metodin käyttöön erityisesti, esimerkkien kera.

Kirja tehdään yhteistyössä Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry:n kanssa.