Ainutlaatuinen piirustuskokoelma 1930-luvun Neuvosto-Karjalasta.

Saksalainen taiteilija ja filosofi Heinrich Vogeler (1872–1942) luopui jugendin estetismistä ja omaksui kommunistisen aatteen, minkä seurauksena emigroitui 1920–luvulla Neuvostoliittoon. Venäjän vuoden 1917 vallankumous ja Neuvostoliiton koulutusjärjestelmä tuntuivat hänestä ihmiskunnan vapauttamisen valoisan tien alulta. Hän ei ollut toiveissaan yksin. Moni Euroopan kulttuuripersoona matkusti tuolloin Neuvostoliittoon opintoretkelle. Sosialismin ideat tuntuivat silloin puhtailta, synnittömiltä ja todellisilta.

Vogeler ehti kiertää monet kolkat Neuvostoliitossa: Karjalan lisäksi Moskovan alueen, Transkaukasian, Keski-Aasian ja Volgan rantaseudun. Hän kuoli vuonna 1942 nälkään ja tauteihin Kazakstanin Karagandan alueen Kornejevkan kylässä, jonne hänet oli saksalaisena karkotettu Moskovasta.

Vogelerin kävi kuvaamassa Karjalaa usean kerran 1930-luvun alussa. Matkoilla hänen tukenaan oli Neuvosto-Karjalan johtaja Edvard Gylling, jonka erottamisen jälkeen Vogelerin Karjalan-matkatkin loppuivat. Taiteilija oli silloin jo yli kuudenkymmenen.

Vuonna 1936 Vogelerin 132 piirustusta päätyi Karjalan valtion museoon (myöhemmin nimellä Karjalan tasavallan Kansallinen museo). Osa töistä katosi evakkovuosina tai sodan jälkeen. Nykyään museokokoelmissa on 95 piirustusta ja akvarellia. Vogeler kiersi monia Karjalan alueita ja kävi myös Murmanskin alueella. Piirustuksissa on sosialismia rakentavia ihmisiä, iskulauseita, huoneistojen interiöörikuvauksia, huonekaluja, tekniikkaa, työkaluja ja muuta. Osa piirustuksista on omistettu Pohjois-Amerikan suomalaisille, jotka saapuivat Karjalaan rakentamaan sosialismia. Jokainen piirustus on sivu kirjasta, jota voisi nimetä ”Haaveet ja todellisuus” tai ”Haaveilijoiden elämä ja kohtalo”. Monien elämästä tuli traagista. He joutuivat historian jauhinkivien jauhamiksi kuten itse Vogelerkin. Vogelerin työt ovat ainutlaatuinen historiallinen ja etnografinen lähde nyt jo kadonneesta ajasta ja sen ihmisistä.