Mikä on miehen mitta?
Poikia huolestuttaa heidän seksuaalinen riittävyytensä. Huoli kulminoituu penikseen ja sen kokoon. Pojat pohtivat miehen normaalia mittaa ja kaipaavat ennustuksia sille, koska ovat sen saavuttaneet.
Pojat haluaisivat myös ymmärtää tyttöjä paremmin ja kaipaavat mahdollisimman realistista ja aitoa tietoa seksuaalisuudesta jo ala-asteella.
Nämä tiedot selviävät Väestöliiton tuoreesta Mitä pojat todella haluavat tietää seksistä –raportista. Väestöliitto käynnisti reilu vuosi sitten Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen turvin Tehoa poikien seksuaaliopetukseen (PoikaS) hankkeen, jonka tavoitteena on edistää poikien seksuaalista hyvinvointia ja helpottaa heidän kasvuaan miehiksi. Raportti on tämän hankkeen työn tulosta.
Raportissa on selvitetty erityisesti yläasteikäisten poikien ajatuksia ja huolenaiheita. Aineistot on kerätty henkilökohtaisin haastatteluin, esseekirjoituksin, nettikyselyllä sekä hyödyntämällä poikien Väestöliiton nettipalstalle lähettämiä kysymyksiä sekä heidän soittojaan Väestöliiton Poikien Puhelimeen.
Huoli omasta riittävyydestä
Pojat ovat erityisen huolissaan omasta seksuaalisesta riittävyydestään. Huoli kiteytyy poikien pelkoon siitä, että heillä on ja tulee aina olemaankin liian pieni penis. Tämä ei heidän mielestään takaa heille riittävää seksuaalista toimintakykyä eli nautinnon tuottamista itselle ja kumppanille.
Pojat pohtivat paljon miehen normaalia mittaa ja sitä saavuttavatko he sen. Ison koon lisäksi voimakasta karvoitusta pidetään usein merkkinä tosi miehuudesta. Pojat kaipaavat myös ennustuksia omasta kasvustaan ja olisivat itse innokkaita vaikuttamaan fyysiseen muutokseensa.
– Mittaaminen ja ennätykset liittyvät poikien elämään ja ne ilmentävät aikuiseen miehisyyteen liittyvää kilpailullisuutta. Pieneksi pojaksi jääminen on kauhistuttava ajatus. Se saattaa olla hyvin poikaerityinen pelko, toteaa tutkija Anna Anttila Väestöliitosta.
Raportista käy ilmi, että pojat haluaisivat monin tavoin ymmärtää tyttöjä paremmin. Pojille merkittävä, eräänlainen piilo-oppimisen lähde onkin paitsi muiden poikien niin myös tyttöjen reaktioiden tarkkailu tunneilla, välitunneilla ja vapaa-ajalla.
– Pojat ovat kovin epävarmoja siitä, kuinka he voisivat tehdä tytölle aloitteen seurusteluun ja kuinka tytön kanssa seurustelu voisi sitten onnistua. He pelkäävät mokaavansa suhteensa, jos he kiirehtivät seurusteltaessa liiaksi seksin suhteen, kertoo tutkija Timo Aho.
Pojista on kuitenkin tärkeätä jakaa tyttöjen kanssa intiimejä asioita. Monien poikien suhtautuminen tyttöihin on myös hyvin vastuullista ja romantisoituakin.
Tutkimuksessa tarkasteltujen maahanmuuttajapoikien tiedot vaihtelevat heidän taustansa mukaan. Vain ensimmäisen polven maahanmuuttajien tiedot seksuaalisuudesta olivat selvästi heikommat kuin muilla pojilla. He kertoivat, etteivät tunteneet suomalaisia seurustelutapoja tai soveliaisuuden rajoja, mutta halusivat oppia niistä. – Näiden poikien tarpeisiin pitää vastata ja heille pitää tarjota sopivaa perustietoa seksuaalisuudesta ja seurustelusta, sanoo tutkija Joonas Kekkonen.
Pojat tarvitsevat varhaisessa vaiheessa tietoa myös seksuaalisuuden moninaisuudesta. 12-14-vuotiaat pojat ovat usein erityisesti homoja kohtaan epäinhimillisiä ja julmia. Homojen seksuaalisuutta pilkataan ja heidät pyritään sulkemaan poikayhteisön marginaaliin. Kekkonen arvioi, että nuoret pyrkivät usein salaamaan asenteensa ja vihanpuuskansa aikuisilta. – Asenteet lieventyvät poikien kasvaessa tai kun joku heidän tuttavansa osoittautuu homoseksuaaliksi. Homoseksuaalinuoret eivät kuitenkaan aina pysty jättämään ikäviä kokemuksia taakseen, vaan kärsivät niistä pitkään.
Pojat kaipaavat tietoa seksuaalisuudesta jo alakoulussa
Tutkimusprofessori Osmo Kontula, joka vetää PoikaS –hanketta kertoo, että poikien seksuaalinen herääminen tapahtuu tyypillisesti ala- ja yläkoulun taitteessa. Samalla kun seksuaalisuus on yksilölle mitä intiimein yksilöllinen asia, niin yläkouluikäisten poikien elämässä se on väistämättä mitä julkisinta. Ei ole siis ihme, että pojat kehittävät itselleen erilaisia rooleja tai suojamuureja seksuaaliasioissa.
Teini-ikäisten poikien tiedot seksuaaliasioista ovat aiempien tutkimusten mukaan merkittävästi heikommat kuin tyttöjen. Tämä voi selittyä osin sillä, että pojat suhtautuvat kriittisesti nykyiseen seksuaaliopetukseen ja kokevat sen suunnatuksi enemmän tytöille.
– Pojat kokevat, että eivät saa ajoissa sellaista seksuaaliopetusta, jota kaipaisivat. Useimpien poikien mukaan ehkäisy- ja sukupuolitauteja koskevat asiat olivat olleet heidän tiedossaan jo paljon yläkoulun seksuaaliopetustunteja aikaisemmin, vaikka heidän mielikuvat omasta osaamisestaan ovatkin usein virheellisiä, Kontula toteaa.
Tutkimuksen nettikyselyyn vastanneista pojista kaksi kolmasosaa olisi halunnut, että koulun seksuaaliopetus alkaisi jo ennen yläastetta ja sen seitsemättä luokkaa. Melkein puolet kaikista vastaajista olisi sijoittanut seksuaaliopetuksen alkamaan viidennellä tai kuudennella luokalla.
– Pojat arvostavat toimintaa, tekemistä ja ennätyksiä. Poikien seksuaaliopetuksen onnistumisen kannalta olisi tärkeää sisällyttää heille todellisia ja ajankohtaisia seurusteluun ja seksiin liittyviä tilanteita opetukseen. Opetuksen tärkeä sisältö ja tehtävä on saada pojat ja tytöt sekä ymmärtämään paremmin toisiaan että ylipäätään sukupuolta, siis erilaista mieheyttä ja naiseutta.
Käytännön keinoina opetuksen tehostamiseksi voisivat Osmo Kontulan mielestä olla oivaltava roolikeskustelu, interaktiivinen peli, opettajille etukäteen toimitettavat anonyymit kysymykset, nykyistä visuaalisemmat oppimateriaalit ja vaikkapa poikien itsensä tuottama nettimateriaali.
