Virolaisen Oskar Lutsin (1887-1953) klassikkosatu vuodelta 1920 kertoo sisaruksista, jotka eksyvät metsään ja joutuvat mörköjen vangiksi. Lapset raatavat pakkotyössä noitamaisen eukon valvonnassa. Kusti ruokkii sikoja, kerää puita ja kitkee kasvimaata. Iti-sisko hoitaa metsäläisperheen karvaista ja vastenmielistä poikaa, jolla on jo vauvana häijy luonne ja sarvet päässä. Lasten pakoyritykset kariutuvat kerta toisensa jälkeen, kunnes pieni lintu tarjoutuu heille oppaaksi. Sarvipäinen metsäläispoika ei kuitenkaan halua erota hoitajastaan, vaan lähtee väkisin lasten mukaan. Kun kolmikko saapuu ihmisten ilmoille, pitää lasten perheen oppia sietämään uutta, outoa perheenjäsentä ja pienen sarvipään elämään ihmisiksi. Yhteiselo tuottaa tulosta. Sarvipäästä kasvaa kunnon koululainen ja läheiset saavat hänestä hyvän kaverin.

Pieni sarvipää (Nukitsamees) kuuluu ensimmäisten viroksi kirjoitettujen taidesatujen joukkoon. Sen tapa yhdistää perinteinen sadun maailma ja aikansa todellinen elämä oli ilmestymisaikanaan uusi. Teos sai pian klassikon aseman Viron lastenkirjallisuudessa, päätyi teatterin lavalle ja valkokankaalle ja on uusien painosten ansiosta jatkuvasti elävää lastenkulttuuria. Sarvipäisen pojan hahmo on tuttu niillekin, jotka eivät ole kirjaa lukeneet. Teoksen merkityksestä kertoo myös se, että Nukitsamees eli Nukits on tätä nykyä Viron lastenkirjallisuuskeskuksen maskotti ja vuotuisen lastenkirjakilpailun nimi.

Lutsin pääteoksena pidetään esikoista, kouluelämän kuvausta Kevade (1912-1913), joka sai myöhemmin jatko-osia. Luts kirjoitti sekä lapsille että aikuisille. Laajaan tuotantoon kuuluu näytelmiä, romaaneja, novelleja, kertomuksia, kansankuvauksia ja pakinoita. Tuotanto sisältää runsaasti omaelämäkerrallista aineistoa. Muistelmasarja Mälestused I‒XIII (1930- 1941) valottaa tulevan kirjailijan taivalta varhaislapsuudesta Palamusella päätoimiseen kirjailijuuteen Tartossa. Ennen päätoimiseksi kirjailijaksi ryhtymistä Luts työskenteli apteekeissa ja osallistui Venäjän armeijassa farmaseuttina ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa Tarton yliopiston kirjastossa ja piti kirjakauppaa.

Lutsin teoksia ei ole juuri lainkaan suomennettu. Vuonna 1935 julkaistiin kaksi näytelmää Hilma Rantanen-Pylkkäsen suomennoksina ja vuonna 1973 Kevade Martti Rauhalan suomennoksena nimellä Arno ja kumppanit.

Alkuteos: O. Luts: Nukitsamees. Inderlinnile jutustatud muinasjutt. NoorEesti Kirjastus, Tartu 1920. Suomennos on tehty ensipainokselle pohjautuvan 10. painoksen mukaan. Oskar Luts: Nukitsamees. TEA Kirjastus 2007.