Osamu Dazaille on länsimaissa muodostunut oma henkilökulttinsa, joka perustuu hänen kahteen viimeiseen romaaniinsa sekä hänen dramaattiseen kuolemaansa.

Hänen keskeisintä kirjallista tuotantoaan edustavat kuitenkin novellit, joita hän ehti kirjoittaa kolmatta sataa. Tämä kolmas kokoelma sisältää jälleen kymmenen novellia, jotka esittelevät hänen eri kausiaan ja tyylejään. Mukana on esimerkkejä hänen sodanaikaisesta tuotannostaan (Kaunis kuolema) sekä hupaisia sketsejä (Äiti; Yllätysvieras) mutta myös autofiktiivisiä tarinoita, joilla Dazai kirjoitti itselleen lapsuuden ja nuoruuden (Muistoja; Vanhemmat veljeni) sekä määritteli itsensä kirjailijana (Häpeä; Ajattelen Zenzōa).

“Lienen pelkkä katusoittaja elämäni loppuun asti. Mielipuolinen renkutukseni sopii vain niille, jotka haluavat kuunnella sitä. Taide ei voi käskeä ketään luokseen. Taide kuolee heti, kun siitä tulee auktoriteetti.”

Novellit on varustettu selityksin, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään niihin sisältyvät kirjalliset ja kulttuuriset viittaukset sekä valaisevat kirjoittajan oikeaa elämää ja sen suhdetta Dazain sepittämään rinnakkaistodellisuuteen.

Teokseen sisältyvät:
Muistoja [Omoide]
Vanhemmat veljeni [Anitachi]
Ajattelen Zenzōa [Zenzō o omou]
Häpeä [Haji]
Kaunis kuolema [Sange]
Köyhälläkin on kunniansa [Hin no ijin]
Äiti [Haha]
Yllätysvieras [Shin'yū kōkan]
Hyvää joulua [Merii kurisumasu]
Aamu [Asa].