Valtakunnallisen Lotta Svärd -järjestön perustaminen vuonna 1921 oli osa vuosisadan alulle tyypillistä järjestöllistä kehitystä. Lottina naiset toimivat itsenäisesti omassa järjestössään mutta miesten rinnalla yhteisiin tavoitteisiin pyrkien. Paikalliset lottayhdistykset heijastivat ajanjakson kulttuurille ominaisia piirteitä samalla kun ne loivat omaa kultuuriympäristöään. Tutkimuksessa tarkastellaan lottatoiminnan tarjoamaa kokemus- ja arvomaailmaa rauhanajan oloissa kuuden paikallisosaston ja niiden jäsenten välityksellä. Näiden esimerkkiosastojen avulla tarjoutuu mahdollisuus valottaa lottatoiminnan roolia suomalaisessa 1920- ja 1930-luvun yhteiskunnassa.