"Olli Soinisen toinen runoteos, Se, joka, on vastakkaisuuksien ja paradoksien viiltävän kaunis kudelma. Kirjoittaja on koskenlaskija ja kivenvääntäjä, julistaja, mutta samalla hetkellä herkkä ja mitä hellämielisin elämän tarkkailija. Häntä askarruttavat mielen vapaus ja sitä kahlitsevat seikat: valtapelien ansat, halu miellyttää ja mielistellä, sovinnaisuuden pumpuli, teeskentely ja tekopyhyys. Ihmiset ovat marionetteja. Narut ovat solmussa toistensa kanssa. Sekä voimia syövät sairaudet. Viime yön nukuin kuoleman veräjän väärällä puolella. Miten näistä selviää?

Ensinnäkin suoralla hyökkäyksellä: on mentävä taivaasta kadotukseen. Huutia saavat etenkin ne, jotka piiloutuvat virsikirjan taakse oman elämänpelkonsa vuoksi. Soininen ei kaihda kirjoittaa muutamaa lisäevankeliumikatkelmaa tai sanoittaa uusiksi virret Enkeli taivaan ja Totuuden henki. Huikeaa on lukea myös, mitä tapahtuu, kun yrittää saada yhteyttä Jumalaan taivaallisen puhelinpalvelun avulla. Eikun joudut jonottelemaan, maksusta, puhelu ei kytkeydy vapautuvalle enkelille eikä muuallekaan. Vain Päivi Räsäselle, jos se soittajaa tyydyttää...

Tulevat mieleen Matti Rossin varhaisen runoteoksen, Valtakunnan, satiiriset henkilökuvat.

Mutta on toinenkin keino saavuttaa mielen vapaus. Soinisen aiemmistakin teoksista tutun vimman rinnalle on nyt tullut annos armahtavaisuutta, etäisyyden ottoa sekä itseensä että maailmaan: Häviön sietäminen ilman katkeruutta on hyvän elämän onnen alku. Vaikka jäätä pelottaa sulaminen, elämä jatkuu. Kahlitsematon vesi on ainoa, mikä on oikeasti vapaa.

Perusasioihin pureutuva pohdinta on mitä sopivampaa pääsiäisluettavaa, niin tänä vuonna kuin myöhemmin. Näin Olli Soininen on astunut rautalampilaisten modernistien, Matti Rossin, Kari Hotakaisen ja Rauni Paalasen kunnianarvoiseen runoilijakaartiin." - Pekka Jalkanen.