Olli Sinivaaran viides runokokoelma Purkautuva satama vie luonnon, historian ja ihmisen murtumakohtiin. Talvi vaihtuu kevääksi, nykypäivä menneeksi ja me toisiksi, kansat entisiksi.

Värit, valo, kieli ja havainnot liikkuvat kaupungissa, luonnossa. Harmaan, turkoosin ja keltaisen esiinmarssi keinuttaa runojen puhujaa, pysäyttää katsomaan: "Kevättalven keltavalkea / läikkyy toimistotalojen ikkunoissa, / heijastukset / turkoosin vaahtotasankoja, / auringon välkesiipiä /aaltojen pinnassa ja sisällä: / linnunsiipiä ja enkelin. / Koskaan en saa tietää / miten kaikki meni. / - -"

Sinivaara tarkentaa lähelle, purkaa osiin ja yhdistää taas uudelleen. Runokuvien värikylläisyys ja lohdullinen vuodenkiertomainen vääjäämättömyys yhdistyvät alla hohkaavaan kylmään maan kamaraan: yhteiskuntamme purkauksiin, rajojen vetoon ja uusiin syntyihin.