Uusi väitöstutkimus kohdistui perheisiin, joissa on tyypin 1 diabetesta sairastava 15−18-vuotias nuori. Tutkimuksessa haastateltiin 15 nuorta ja 18 vanhempaa sekä seurattiin kaksi vuotta nuorten saamaa ohjausta nuorisodiabetespoliklinikalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esiin nuorten ja perheiden kokemukset diabetekseen sopeutumisesta ja tuottaa sopeutumista kuvaava teoria. Tutkittua tietoa voidaan hyödyntää nuorten ja perheiden ohjauksen ja tukemisen kehittämisessä. Tulosten mukaan diabetes muodostuu nuoren ja perheen elämänkumppaniksi kuuden vaiheen kautta. Kumppanuuden vaiheet ovat aavistaminen, kohtaaminen, tutustuminen, arjen sujuminen, ristiriitojen ilmaantuminen ja tulevaisuuteen suuntautuminen. Perheitä tuetaan eri vaiheessa eri tavoin. Kumppanuuden tukemista kuvaavat pääluokat ovat hoidon opettaminen, perheen auttaminen ja nuoren ohjaaminen. Kumppanuuden onnistumisessa on tunnistettavissa neljä pääluokkaa: integroiminen, tottuminen, irtaantuminen ja juuttuminen. Vanhemmat ja nuoret tarvitsevat tukea erityisesti kohtaamisen vaiheessa, jolloin diabetekseen sairastumiseen liittyy paljon tunteiden myllerrystä. Tuen tarve tunteiden käsittelyyn on oleellista myös kaikissa muissa kumppanuuden muodostumisen vaiheissa. Nuoruusiän kehityksen häiriöiden varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen on erityisen tärkeää nuoren tulevaisuudelle. Etenkin diabetekseen väheksyvästi ja ylimääräisenä taakkana suhtautuvat nuoret ovat vaarassa syrjäytyä ja lyödä hoitonsa laimin. Ristiriitojen ennaltaehkäisy, tuen tarpeen ennakoiminen ja perhekeskeisten menetelmien soveltaminen estäisivät ongelmien kasaantumisen perheissä ja vähentäisivät nuoren terveyden uhkaa tulevaisuudessa sekä vanhempien ahdistusta. Tulokset vahvistavat 15−18-vuotiaiden nuorten ja heidän perheidensä lisätuen ja toimintatapojen kehittämisen tarvetta. Nuorisodiabetespoliklinikan toimintaperiaatteet muistuttavat aikuisten yksiköiden yksilö- ja sairauskeskeisempää näkemystä, mikä tuo mukanaan haasteita koko perheen huomioimiseen. Kun nuori siirtyy lasten hoitoyksiköstä nuorisodiabetespoliklinikalle tai aikuisten hoitoyksikköön on yhteistyö vanhempien, ammattilaisten ja nuoren kesken erityisen tärkeää. Vanhemmilta ja ammattilaisilta saatu tuki ja kannustus edistävät diabeteksen integroimista nuoren ja koko perheen elämänkumppaniksi. Tässä tutkimuksessa ehdotettuja yhteistyötä lisääviä toimintatapoja ovat muun muassa ammattilaisten tarjoama internetpohjainen potilasohjaus ja keskustelupalstat, perheiden tarpeet monipuolisemmin huomioivat vanhempainryhmät ja vertaistukiryhmät nuorille sekä puhelintunnit ja neuvontapuhelin. Taustaa Tyypin 1 diabetes eli nuoruustyypin diabetes on Suomessa maailman yleisintä. Vuosittain alle 16-vuotiaita sairastuu noin 600 ja luku kasvaa 3-4 prosentin vuosivauhdilla. Yhteensä tyypin 1 diabeetikoita on Suomessa noin 45 000. Tarkkaa syytä tyypin 1 diabetekseen sairastumiseen ei tunneta. Siihen liittyy perinnöllinen alttius ja jokin laukaiseva ulkoinen tekijä. Syitä tutkitaan jatkuvasti ja tavoitteena on löytää sopivia ehkäisykeinoja. Kehitteillä on muun muassa rokote diabetekselle altistavia virustulehduksia vastaan. Tyypin 1 diabetes tuhoaa haiman insuliinihormonia tuottavat beetasolut ja solutuhon jälkeen elimistön normaali toiminta on riippuvainen pistettävästä insuliinista. Insuliinihoito toteutetaan yksilöllisesti, ruokailuun, liikuntaan ja päivittäiseen elämänrytmiin suhteutettuna. Hoito jatkuu koko eliniän. Tyypin 2 eli aikuistyypin diabeteksen syntyyn vaikuttavat ratkaisevasti elintavat. Vaikka perintötekijöillä on merkitystä myös tyypin 2 diabeteksen syntyyn, on siihen sairastuminen useiden tutkimusten mukaan ehkäistävissä laihduttamalla, liikuntaa lisäämällä ja muuttamalla ruokavalio terveellisemmäksi. Suomessa on noin 220 000 aikuistyypin diabeetikkoa, mutta saman verran on niitä, jotka sairastavat tietämättään. Tyypin 2 diabetesta hoidetaan elintapamuutoksilla, tableteilla ja insuliinilla. Huolestuttavaa on tyypin 2 diabeteksen yleistyminen myös lapsilla ja nuorilla.