Vajanto on kielioppimme sijamuoto, puhekielessä niukasti tai ei lainkaan käytetty. Vajanto ilmaisee jonkin puuttumista. Olli Sarpon trilogian kuopus Vajantoja piirtelee vapaalla kädellä väkeviä kuvia ihmisten ja olentojen puutteenalaisesta elämästä.

Lars Knutö elää vailla unelmia, pankkikamreeri Gesell toimii tarkoittamatta, kirjailija Kataja jättää kertomatta, Nuuperi osaa olla olematta ja huutolaispoika vihatta. Kaikkea sitä puuttuukin! Jokaiselta jotakin. Rakkaudesta suomen kielioppiin tehnyt kirjat ovat oppilaitoksissa käytössä ja sopivat stipendikirjoiksi.