Runoilijat Kristian Blomberg ja Olli-Pekka Tennilä pohtivat fragmentin luonnetta kunnianhimoisessa vihkossaan. Esseen ja pamfletin välimaastossa rakentuva teksti luotaa fragmentin poetiikkaa: millaisia aukkoja se avaa, millaisia katkoksia se yhdistää, millaista eettistä väkevyyttä se mahdollistaa.

Runoilijat tarkastelevat fragmentin rikasta monitahoisuutta, tuon monitahoisuuden ehdottamia lukutapoja, ja sitä miten fragmentaarinen materiaali vaikuttaa teoksellisuuden kysymyksiin.

Suomalaisessa runokeskustelussa fragmentti-sanasta on tullut ilmeisyys, semanttista tyhjäkäyntiä, ja kirjoittajat pyrkivät vihkollaan terävöittämään keskustelua tuon ilmeisyyden läpi fragmentin mahdollisuuksien tarkkaan luentaan.