Olli Mäkelän novellikokoelma Minä itte (160 sivua, Non Art Books) edustaa perinteistä modernismia kuten aikanaan Veijo Meri ja Ernest Hemingway novellituotannossaan. Näitä novelleja kirjoittaessaan Mäkelä alkoi aavistaa, mitä armoitettu lyhyen proosan mestari Hemingway tavoitteli hioessaan yhtä lausetta kokonaisen päivän ja miten hänellä sanomatta jättäminen sai tekstin elämään.

Minä itte -novellien aihemaailma on kasvanut Olli Mäkelän omasta vaiherikkaasta elämästä. Lapsuudenkoti oli metsätyönjohtajan perheessä pienessä hämäläiskylässä, opiskelupaikkakunnaksi valikoitui läheinen Tampere ja lopulta Mäkelä perheineen asettui asumaan lakeuksille. Novellikokoelman Minä itte keskeiset henkilöt esittäytyvät jo Mäkelän romaanissa Pomo (Arktinen Banaani 2013).

Novellien päähenkilö Ilari elää lapsuuttaan Sydän-Hämeessä seuraten kiinnostuneena kiihkeän isänsä touhuja. Varttuessa nuoreksi hän alkaa kesätöitten ohessa kiinnostua kirjoista ja likoista, sitten matkustelusta. Novelleissaan hän etsii paikkaansa yhteiskunnassa yövartijana ja sitten vapaana ja myös sitoutuneena toimittajana.

Novelleissa seurataan, miten lapsuudenkodin tärkeät ihmiset kulkevat loppuaan kohden.

Sahalahden, Tampereen ja Seinäjoen lisäksi novelleissa liikutaan muun muassa Helsingissä, Malmössä ja Hampurissa. Kantavana teemana novellista toiseen voi havaita sivullisuuden, mikä on osaltaan myös synnynnäisen tiedonvälittäjän ominaisuus.