Olavi Lehden tutkimus Panssarintorjunta ja sen tulevaisuus valmistui alun perin vuonna 1950. Tutkimusta ei tuolloin julkaistu vaan se jäi puolustusvoimien sisäiseen käyttöön. Tämän teoksen alussa on julkaistu kolme aiheeseen liittyvää artikkelia.

Toisen maailmansodan aikana panssarivaunut ja panssarintorjunta muodostivat vastinparin, johon kiteytyi osa hyökkäys- ja puolustussodankäynnissä voittoon tai tappioon johtavista tekijöistä. Suomessa panssarivoimien ja panssarintorjunnan merkitys koettiin konkreettisesti kesän 1944 puolustustaisteluissa. Neuvostoliiton suurhyökkäys onnistuttiin pysäyttämään suurelta osin uuden saksalaisen panssarintorjunta-aseistuksen – panssarinyrkkien ja panssarinkauhujen – avulla.

Sotien aikana tapahtunut nopea teknillinen kehitys, joka jatkui niin panssarivaunukaluston kuin panssarivaunujen tuhoamiseen liittyneen aseistuksen osalta myös sotien jälkeen, pakotti analysoimaan tilannetta myös sotienjälkeisessä Suomessa.

Yksi perinpohjaisimmista panssarintorjunnan kehitystä käsittelevistä tutkimuksista oli yleisesikuntamajuri Olavi Johannes Lehden vuonna 1950 valmistunut tutkimus "Panssarintorjunta ja sen tulevaisuus". Suomen Sotatieteellisen seuran palkitsema noin 200-sivuinen tutkimus valmistui aikana, jolloin kesän 1944 koettelemuksista oli aikaa vasta kuusi vuotta. Ehkä osin siksi tutkimusta ei julkaistu, vaan se jäi puolustusvoimien sisäiseen käyttöön.

Olavi Johannes Lehden tutkielma "Panssarintorjunta ja sen tulevaisuus" on Suomalaisen sotataidon klassikot-sarjan kuudes osa.