Vuonna 1759 ilmestyi Pehr Kalmin johdolla Johan Grundbergin opinnäyte koivusta. Työ syntyi tieteellisen vallankumouksen aikaan: Luonnontiede oli siirtymässä uuteen aikakauteen systematiikan ja menetelmien kehittymisen myötä. Turun Akatemia oli varsinkin luonnontieteissä muuttunut käytäntöä palvelevaksi, ja ruotsin kieltä alettiin käyttää perinteisen latinan ohella. Kalmin/Grundbergin työ esittää tunnetun koivutiedon antiikin ajoista lähtien ja käyttää lähteenään myös 1700-luvun uusinta kirjallisuutta.
Käännöksen ja alkuperäistekstin yhteydessä on kuvateksteinä esitetty kaikki työssä mainitut lähteet ja niiden lisäksi selostettu koivuun liittyvää muuta menneinä vuosisatoina julkaistua materiaalia.
Alkuperäisen työn rakenteen mukaisesti Kalmin esittämä tieto on päivitetty tähän päivään. Osa vanhasta tiedosta pätee yhä, mutta paljon on sellaista, jota Kalm ei ole tiennyt. Kaivauslöytöjen perusteella on yllättäen tullut ilmi, että koivua on käytetty jopa muinaisessa Egyptissä. Koivun sopeutumiskyky on omaa luokkaansa, ja koivua käytetäänkin menestyksekkäästi suosittuna koristepuuna niin Australiassa ja Etelä-Afrikassa kuin Kaliforniassakin.