Assamallan asemalla on kolmas vironhaikukokoelma maailmassa ja ensimmäinen alun perin suomeksi kirjoitettu. Kirjan sata runoa ovat tavallista haikua hiukan lyhempiä vironhaikuja. Tämän uudehkon runouslajin 14 tavua jakautuvat kolmelle riville eli 4 + 6 + 4 tavuksi, kun tavallisessa haikussa tavujen määrä on 17 (riveillä 5 + 7 + 5 tavua). Niukka ulkoinen muoto pakottaa lajin harjoittajat ilmaisemaan sisällön äärimmäisen tiiviisti.
Assamallan aseman useissa runoissa esiintyy jokin virolainen paikkakunta: se liikkuu varsinkin Etelä-Viron ja Saarenmaan maisemissa. Paikat eivät ole itsetarkoitus, vaan niiden avulla kommentoidaan Viron maantiedettä ja historiaa, kieltä ja kulttuuria sekä suomalais-ugrilaisuutta. Runoihin on piilotettu lukuisia viittauksia suomalais-virolaisiin kulttuurisuhteisiin.
Teos on valtaosin suomenkielinen, eräät tekstit ja vierasrunot ovat viroksi. Kielellisesti kirja kokeilee genren mahdollisuuksia muun muassa sananmuunnoksilla, anagrammeilla, ryhmittelemällä vironhaikuja riimitellyiksi parirunoiksi ja sarjoiksi sekä tarjoamalla käännöksiä, jotka eivät ole käännöksiä.