Runot: Pentti Saaritsa, sävellykset: Maco Oey. "Runojani on sävelletty eri tyyleillä ja musiikin lajeilla jo viidenkymmenen vuoden aikana. Harvemmin toisin päin, että minulle on lähetetty melodia ja pyydetty siihen sanat. Se on hankala järjestys, kuin kiipeäisi takamus edellä puuhun. Kyllä sekin onnistuu, joskus hyvinkin. Nyt se on toisin päin: Maco Oey on säveltänyt joukon hyvin monivivahteisia lyyrisiä runoja - osa minulle itselleni hyvinkin läheisiä, jopa kipeitä. Kuitenkin olen aina tuntenut runoani kuljettavan sävellyksen jonakin positiivisena, kuin hyväilynä. Niin nytkin. Siinä tapahtuu pieni mysteerio: sanatila kääntyy säveltilaksi, ja tuo tila on aina uusi ja tuore tyylilajista riippumatta. Jos oopperassa musiikki on isäntä ja sana renki, niin laulussa sana ja sävel ovat jotenkin tasavertaisessa liitossa, eikä sen tulosta voi selittää. Voi vain nauttia. Jos se ei välittömästi avaudu, voi kuunnella uudestaan, kunnes... jokin avartuu. Olen kiitollinen näiden laulujen esittäjälle, ja toivon niiden saavuttavan kaikki kuulijansa." - Pentti Saaritsa