Luotsit ja majakanvartijat perheineen asuivat, elivät ja työskentelivät pitkään asemapaikoillaan saariston uloimmilla luodoilla sekä väylien varsilla saariston sisällä. 1900-luvun kuluessa nämä virkamiesyhdyskunnat kuitenkin tyhjenivät. Mitkä olivat ne perimmäiset syyt, jotka saivat ihmiset lähtemään ja minkälaisen elämän he jättivät jälkeensä? Teoksessa kysytään: mitkä olivat luotsi- ja majakkasaarilla muotoutuneen virkamieskulttuuriin omimmat piirteet? Miten saarilla aloillaan eläneet virkamiesperheet alkoivat pirstoutua oppivelvollisuuslain mukanaan tuoman koululaismuuton seurauksena? Entä naapurisopu, minkälaisia strategioita asemayhdyskuntien asukkaat kehittivät sen säilyttämiseksi? Miten majakoitten automatisointi ja luotsityön modernisoituminen koettiin paikallistasolla? Teos auttaa ymmärtämään niitä tekijöitä, jotka säätelevät eristyksissä ja luonnon ehdoilla elävien yhteisöjen toimintaa ja selviytymistä.