Projektin tarkoituksena oli aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella selvittää lisää gynekologisten potilaiden seksuaalineuvontaan liittyviä tarpeita ja pyrkiä vastaamaan niihin. Projekti rajattiin koskemaan gynekologisia syöpäpotilaita. Seksuaaliterveyden laatusuositusten mukaisesti on tämän projektin yksi peruslähtökohta ollut asiakasnäkökulma. Potilaan ohjaukseen tulee kuulua myös informaatio ja neuvonta sairauden ja hoitojen aiheuttamista muutoksista ja vaikutuksista seksuaalisuuteen sekä niiden hoitomahdollisuuksista. Projektin päätavoite oli luoda toimintamalli, jonka avulla seksuaalineuvonta saadaan luonnolliseksi osaksi gynekologisen syöpäpotilaan hoitoprosessia. Lisätukea tavoitteelle saatiin terveyden edistämisen laatusuosituksista, jotka edellyttävät laaja-alaista seksuaaliterveyden edistämisen toteuttamista myös sairaaloissa. Suosituksissa todetaan myös, että tarvitaan henkilöitä, joilla on seksuaaliterveyden erikoisosaamista ja joiden luokse potilaita voidaan ohjata.
Jo projektin alkuvaiheessa oli selvää, että projektiin liittyisi kiinteänä osana kolmen kuukauden poliklinikkakokeilu. Seksuaalineuvontapoliklinikkaa lähdettiin rakentamaan asiakkaan tarpeista lähtien, niillä perusteilla, jotka olivat nousseet esiin kirjallisuudesta, muiden sairaaloiden toimintakokeiluista, alkukartoituskyselyistä (potilaille ja lääkäreille) sekä vuokaavioiden ja kalanruotokaavion avulla esiin nostettujen ongelmakohtien pohjalta. Tavoitteena oli luoda toimiva järjestelmä, joka takaisi seksuaalineuvontapalvelujen saatavuuden gynekologisille syöpäpotilaille. Esille tulleiden ongelmien ratkaisemiseksi ja toiveiden toteuttamiseksi projektiryhmä laati suunnitelman kehittämistoimenpiteistä ja uudesta kokeiltavasta toimintamallista ja siihen liittyvistä asioista. Tärkeimmät ongelmakohdat, joihin haluttiin saada parannusta olivat: seksuaalineuvonnan käytettävyys, huono tiedonkulku, systemaattisen seksuaalineuvonnan puute, kielteiset asenteet, tila- ja aikaresurssien puute, seksuaalineuvonnan kuulumattomuus potilaan hoito-prosessiin, muun henkilökunnan vaikeus ottaa asioita esille ja osaamattomuus sekä ristiriita siinä, että potilaat haluavat saada tietoa, mutta eivät ole sitä juurikaan saaneet. Näihin ongelmiin saatiin aikaan korjaus luomalla seksuaalineuvonnan toimintamalli sekä seksuaalineuvojan toimenkuva, johon liittyy myös muun henkilökunnan kouluttamisvelvollisuus. Lisäksi seksuaalineuvonnan systemaattinen toteuttaminen onnistui vain erityistyöntekijän ajoittaisella irrottamisella muusta perustyöstään seksuaalineuvontapoliklinikkaa varten.
Projektin avulla saatiin luoduksi seksuaalineuvonnan toimintamalli sekä pystyttiin osoittamaan, että seksuaalineuvojien erityisosaamista ja ammattitaitoa voidaan hyödyntää niin potilaan kuin henkilökunnan ja kätilöopiskelijoiden hyväksi. Projektin tuloksena mallinnettiin seksuaalineuvonnan prosessikuvaus gynekologisen syöpäpotilaan hoitoprosessissa. Projektin tuloksena saatiin kirjatuksi myös seksuaalineuvojan toimenkuva.
Jatkosuunnitelmissa on toiminnan laajentaminen koskemaan muitakin gynekologisia potilasryhmiä sekä synnyttäneitä, tietosuojatun erikoissivun käyttöön saaminen sekä yhteistyö avoterveydenhuollon kanssa.
