Tiedeyhteisön tehtävä on paradoksaalinen: vaalia jo saavutettua tietoa ja ymmärrystä todellisuudesta sekä tuottaa jatkuvasti uutta tietoa ja entistä syvempää tai laajempaa ymmärrystä. Miten tämä ristiriitainen tehtävä on ratkaistavissa korkeakoulujen opetuksessa ja oppimisessa? Mitä seuraisi siitä, että ymmärtäisimme oppimisen ja tutkimisen tehtävän samaksi - aiemman tietämyksen ylittämiseksi? Millaisia keinoja opetuksessa voisi kokeilla? Outoa näkökulmaa, kovaa mutta turvallista haastetta, ristiriitaisia havaintoja, oman tietämyksen näkyväksi tekemistä kirjoittamalla ja sen peilaamista dialogissa tai todellisen työskentelytilanteen kaltaisia oppimistilanteita. Tässä kirjassa eri yliopistojen opettajat kuvaavat kokeilujaan luoda opiskelijoiden kanssa uutta tietoa tavalliseen opetukseen kuuluvilla opintojaksoilla mm. tähtitieteessä, tekniikassa, fysiikassa, lääketieteessä, opettajankoulutuksessa, sosiaalipsykologiassa ja kasvatustieteessä.