Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle: naisten salonkiorkesterit ja varieteealan transnationaaliset verkostot Suomessa 1877–1916 käsittelee naisvoittoisia ravintolaorkestereita Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Kysymyksessä on ensimmäinen Suomessa julkaistu naisorkestereita käsittelevä monografia.

Teoksessa osoitetaan, että naisorkesterit muodostivat laajamittaisen osan 1800-luvun lopun urbaania huvikulttuuria Suomessa. Noin 10–15-henkisiä naisorkestereita konsertoi Suomen kaupungeissa useita kymmeniä. Yhtyeet esiintyivät ravintola- ja kahvilalavoilla päivittäin. Koska naisorkesteri (saks. Damenkapelle) oli valtio- ja kulttuurirajat ylittävä muoti-ilmiö ja koska yhtyekulttuuri perustui kiertueille, suurin osa naisorkestereista saapui Suomeen muualta Euroopasta. Naisorkesterit otettiinkin Pohjolassa vastaan osana keskieurooppalaista kulttuurituontia. Silti yhtyeet jäivät esimerkiksi institutionalisoituneen musiikkikritiikin ulkopuolelle, ja naisorkestereihin kohdistuva uutisointi sai usein sukupuolittuneita tai jopa misogyynisiä sävyjä.

Kokonaisuudessaan tutkimustulokset kertovat naisten ammatillisen musiikkitoiminnan monipuolisuudesta sekä musiikkielämän kansainvälisyydestä 1800-luvun lopun Itämeren alueella.