Filosofian tohtori Tuure Junnila (1910-1999) oli Suomen tunnetuimpia oikeistopoliitikkoja kylmän sodan vuosikymmeninä. Hänet muistetaan ennen muuta presidentti Urho Kekkosen itsepintaisena vastustajana, näkyvänä oppositiomiehenä ja tuotteliaana poliittisena kirjailijana. Kokoomuksen sotien jälkeisen historian merkittävimpien vaikuttajien joukkoon lukeutuva Junnila teki mittavan uran myös politiikan ulkopuolella, ensin taloustieteen tutkijana ja sitten Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsenenä.

Petri Nummivuori on tutkinut pitkään Junnilan vaiheita ja kirjoittanut tästä muun muassa kiitetyn väitöskirjatutkimuksen Nuori konservatiivi (2006). Nyt Nummivuori rakentaa tutkimustyönsä pohjalta kattavan kokonaiskuvan Junnilan henkilöhistoriasta ja julkisesta toiminnasta.

Junnilan poliittista uraa tarkastellessaan Nummivuori kiinnittää huomiota tämän niin talous- ja sisäpoliittisiin kuin ulko- ja turvallisuuspoliittisiinkin edesottamuksiin. Junnilan ja Kekkosen väliset tulikivenkatkuiset suhteet muodostavat nekin keskeisen ja läpi koko teoksen kantavan tutkimusteeman. Tuloksena on klassinen elämäkertateos, jonka välityksellä avautuu tähän asti varsin tuntematon oikeistolainen näkökulma Suomen poliittiseen lähihistoriaan.