Tuore väitöstutkimus osoittaa, etteivät aikuissosiaalityön asiakkaat ole tietoisia omista oikeuksistaan. Myöskään palvelujärjestelmä ei tuo niitä esille. YTL Tuija Nummelan Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan aikuissosiaalityön kehittäminen edellyttääkin palveluohjauksellisen työotteen vahvistamista, sähköisten palvelujen ja muiden asiakkaan osallisuutta tulevien työmuotojen kehittämistä sekä juurruttamista. Nummelan mukaan yleinen tietoisuus toimeentulotuesta on lisääntynyt, mikä on madaltanut kynnystä hakea palveluja. Toimeentulotukea ei markkinoida eikä mainosteta, joten tieto etuuksista, palveluista ja asiakkaan oikeuksista ovat hyvin pitkälle asiakkaan itsensä varassa. Toimeentulotuen normin mukaiset etuudet turvataan, mutta muiden etuuksien saamisen kriteerit ovat hyvin tiukat. Asiakkaan on osattava hakea sekä täydentävää että ehkäisevää tukea ja hänen on kyettävä perustelemaan palvelutarve.
Nummela tarkastelee väitöstutkimuksessaan aikuissosiaalityön asiakkaiden asemaa ja oikeuksien toteutumista. Tutkimuksen aineisto on koottu päätoimisilta sosiaaliasiamiehiltä ja sosiaalityöntekijöiltä sekä aikuissosiaalityön asiakkailta. Tutkimuksen perusteella toimeentulotukea saavan asiakkaan oikeuksien toteutumisen esteet välittyvät sosiaaliasiamiehille yhteydenottoina, kun palvelujärjestelmä ei kohtaa asiakasta. Myöskään sosiaalityön palvelukulttuuri ei tue asiakaslähtöisyyttä. Sosiaalityöntekijöille asiakkaan aseman ongelmakohdat näyttäytyivät työtä rajoittavina reunaehtoina. Ammattilaisilla ei ole aina mahdollisuutta tehdä työtä eettisten arvojen mukaisesti. He joutuvat työskentelemään ristiriitaisten odotusten kentässä, samanaikaisesti heiltä odotetaan niin säästöjä kuin asiakkaan asioiden kuntoon laittamista.
Aikuissosiaalityön asiakkaan mielestä oikeuksien toteutumisen kannalta keskeistä puolestaan on luottamuksellisen asiakassuhteen syntyminen, tasavertainen kohtelu sekä asiakkaan ja sosiaalityöntekijän hyvä kohtaaminen. Henkilökohtaisen asiakkuuden puute aiheuttaa myös ongelmia. Henkilökohtaisen asiakkuuden saa valikoinnin kautta, mutta asiakkuuden saamisen kriteerit eivät ole selkeät. Hallintomenettely tukee asiakkaan oikeuksia, vaikka asiakkaalle ei välttämättä selvitetä päätösten perusteluja eikä niiden vaikutusta asiakkaan arkielämään.
Aikuissosiaalityön asiakkuudella on monta ulottuvuutta. Kohdeasiakkuus ilmenee, kun sosiaalityöntekijä määrittelee asiakkuuden asiakkaan ongelmien kautta. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan kohtaamisessa on myös kuluttajan ja palvelun käyttäjän elementtejä. Näiden merkitys korostuu, kun luottamuksellinen asiakassuhde on syntynyt. Sosiaaliasiamiehen asiakkuuden ulottuvuudet painottuvat palveluasiakkuuteen ja kuluttaja-asiakkuuteen. Sosiaaliasiamiehen asiakkuudessa korostuu myös asiakkaan oikeuksien esille tuominen. Tutkimus tuotti uutta tietoa asiakkaan oikeuksia toteuttavan asiakkuuden edellytyksistä. Kohtaavan ja osallistavan asiakkuuden keskiössä ovat asiakkaan kohtaaminen ja palvelutapahtuma. Asiakas tarvitsee uutta tietoa palveluista ja oikeuksista jo ennen asiakkuutta. Asiakkaan omien ja viranomaisverkostojen huomioiminen sekä asiakkaan oikeuksien näkyväksi tekeminen ja puolustaminen ovat tärkeä osa asiakkuutta.
Aikuissosiaalityön kehittäminen kunnissa paikantuu 1990-luvun loppupuolelle. Suomeen jäi 1990-luvun laman jälkeen korkea työttömyys sekä valikoivat työmarkkinat. Korkeana pysynyt ja pitkittynyt työttömyys lisäsivät toimeentulotuen tarvetta. Erityisesti vähimmäisturvan varassa elävien työttömien tilanne heikentyi 1990-luvun lopulla. Toimeentulotukiasiakkaiden määrän lisääntymisen myötä on tultu tilanteeseen, jossa sosiaalityöntekijöillä ei ole ollut mahdollisuuksia varsinaiseen elämänongelmien selvittämiseen, kun työpanoksesta tuntuva osuus on mennyt rutiiniluonteiseen rahan jakamiseen. Käsitteenä ja työmuotona aikuissosiaalityö on jäsentynyt erityisesti 2000-luvulla.
Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Tuija Nummelan väitöskirja Asiakkaan asema ja oikeuksien toteutuminen aikuissosiaalityössä tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on dosentti Riitta Haverinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja kustoksena professori Juha Hämäläinen Itä-Suomen yliopistosta.
Tuija Nummela on syntynyt Rantasalmella ja työskentelee tällä hetkellä sosiaalialan yliopettajana Saimaan ammattikorkeakoulussa Lappeenrannassa.
Väittelijän painokelpoinen kuva on osoitteessa www.uef.fi/vaitoskuvat Lisätietoja: Tuija Nummela, 0400 511 898, tuija.nummela(at)saimia.fi
