Perusopetuslaissa todetaan, että opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Mutta miten tämä määritellään ja miten se toteutuu?
Kaisa Nuikkisen väitöskirjassa kysytään, mikä on koulurakennuksen rooli oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimus kohdistuu peruskoulurakennukseen opiskelu- ja työympäristönä. Tutkimusta on siivittänyt kysymys siitä, miten fyysinen kouluympäristö vaikuttaa hyvinvointiin. Mitkä tekijät tukevat oppilaiden ja henkilökunnan psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia – miten opiskeluympäristö tukee hyvinvointia? Millainen on hyvä peruskoulurakennus; mitä kokemuksia se tuottaa käyttäjilleen? Kohtaavatko annetut ohjeet käyttäjien tarpeet?
Koulun fyysiseenn ympäristöön ei juurikaan kohdisteta odotuksia ja usein ainoana vaikutusmahdollisuutena nähdään luokkahuoneen pulpettien sijoittelu. Arkkitehtuuritutkimus puolestaan on keskittynyt rakennusten esteettisten merkitysten analyysiin irrallaan ihmisten arjesta. Käyttäjien roolin merkitys suunnitteluvaiheessa on jäänyt taustalle. Valmiiseen rakennukseen kohdistunut tutkimus on keskittynyt staattisiin faktoihin rakennetusta tilasta – ei tilaan aktiivisena merkitysten tuottajana.
Koulujen suunnittelua ohjaavat rakennuslainsäädäntö ja – normit. Näiden ohjeiden käytöllä pyritään turvaamaan fyysinen hyvinvointi. Lisäksi suunnittelua ohjaavat oppiaineiden erityisvaatimukset ja pedagogiset tavoitteet. Ainekohtaiset suunnitteluoppaat pitäytyvät opetettavan aineen omissa toiminnallisissa lähtökohdissa ja vaatimuksissa näkemättä rakennuksen mahdollisuuksia aineopetustilan ulkopuolella.
Suoritetuissa terveystutkimuksissa näkökulma on ollut koettu terveys – ei fyysinen ympäristö ja sen vaikutukset terveyskokemuksiin. Kouluterveyskyselyiden tuloksista on havaittavissa sellaisia psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ongelmia, joihin voisi löytyä parannuskeinoja myös arkkitehtuurin keinoin. Onko rakennussuunnittelun keinoin mahdollista edistää fyysisen terveyden lisäksi psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia? Suunnitteluohjeissa psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tukevien ratkaisujen tavoitetasoja ei ole määritelty.
Tutkimuksessa on etsitty peruskoulurakennuksen ja sen käyttäjien hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä ohjeiden löytämiseksi hyvinvointia tukevan opiskeluympäristön suunnitteluun. Käsityksen luominen nykyisestä hyvästä peruskoulurakennuksesta on edellytyksenä, jotta voisi kehittää peruskoulurakennusta koskevaa teoriaa käyttäjien kokemusten avulla.
Tutkittava ilmiö on opiskeluympäristön tuottama kokemuksellinen hyvinvointi. Empiirinen aineisto on kerätty Soinisen koulun henkilökunnalta ja oppilailta. Soinisen koulu on pedagogisista lähtökohdista ohjelmoidun yleisen arkkitehtuurikilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta suunniteltu rakennus. Sitä voi pitää suunnannäyttäjänä useille koulurakennuksille Helsingissä ja myös muualla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus.
Koulurakennukseen liittyvällä hyvinvoinnilla tarkoitetaan peruskoulurakennuksen toimintamahdollisuuksiin, sosiaaliseen ympäristöön ja psyykkiseen ympäristöön liittyviä myönteisiä kokemuksia. Hyvän peruskoulun ideaalityypin, ideaalikoulurakennuksen määritelmä perustuu koulun fyysiselle ympäristölle asetettuihin teoreettisiin vaatimuksiin: yhteiskunnan odotuksiin, rakentamiseen kohdistuviin vaatimuksiin sekä pedagogisiin ja työympäristön asettamiin vaatimuksiin ja myös käytettävissä oleviin tutkimustuloksiin.
Etsittäessä vastauksia kysymykseen, millaisia kokemuksia Soinisen koulun rakennus tuottaa koulun oppilaille ja henkilökunnalle, on tutkittu koulun fyysisen ympäristön tuottamia kokemuksia tarkoituksena kyseenalaistaa yleisesti käytössä olevat ohjeet ja kehittää suunnitteluteoriaa edelleen. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista, eläytymismenetelmällä kootusta aineistosta ja oppilaiden ottamiin valokuviin pohjautuvista haastatteluista. Vastauksena on saatu käyttäjien kokemuksia arkkitehtuurikilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta rakennetusta koulurakennuksesta, jonka suunnittelussa käyttäjä on ollut aktiivisesti mukana. Tutkimuksen kohteena on, miten käyttäjät kokevat ohjeiden mukaan suunnitellun ja erityisesti tässä tapauksessa asiantuntijoiden arvion mukaan onnistuneesti suunnitellun koulurakennuksen. On tarkoitus, että lukija pikemminkin kuuntelisi käyttäjän kokemuksia kuin itse arvioisi arkkitehtonisen suunnitelman onnistuneisuutta.
Teoreettisesti hyvälle peruskoululle asetettuja tavoitteita ja käyttäjän kokemuksia tarkastellaan arkkitehdin silmin. Koulurakennuksen tuottamia hyvinvointiin liittyviä kokemuksia käännetään suunnittelun kielelle ja suunnitteluohjeiksi. Näin löytyy aineksia käyttäjien hyvinvointia tukevan hyvän peruskoulurakennuksen suunnitteluteoriaan.
Tutkimuksen tärkeimpinä esiin tulevina asioina voidaan pitää niitä kokemuksissa ilmeneviä seikkoja, joita teoreettisesti hyvän peruskoulurakennuksen määrittelyyn ei sisälly. Saadut tulokset viittaavat siihen, että käyttäjien aktiivinen panos suunnitteluvaiheessa tuottaa henkilökunnan hyvinvointia tukevia kouluympäristöjä. Oppilaiden kokemuksista puolestaan voidaan ottaa oppia tulevissa koulusuunnittelukohteissa.
