Suuri osa suomalaisesta näyttämö- ja elokuvataiteesta syrjii roolituksessa ja tarinoiden sisällöissä.

Elokuvamme, televisiomme ja teatterimme on liian valkoinen, liian cis, liian hetero, liian vammaton, liian yksikielinen ja syrjivään ulkonäköihanteeseen perustuva.

Ongelma koskee mediassa näkyviä näyttelijöitä, heidän esittämiään roolihenkilöitä ja teosten näkökulmia. Ongelma on hälyttävä, yhteiskunnallisesti merkittävä ja moneen suuntaan haarautuva.

Roolitus on vaikea aihe. Se on möykky. Näyttelijä Noora Dadu tarkastelee omakohtaisessa esseeteoksessaan näyttelijöiden roolittamista, tasa-arvoa ja sitä, millä tavalla syrjivä roolittaminen vaikuttaa näyttelijöihin ja heitä katsoviin ihmisiin. Samalla Dadu pohtii, miksi roolituksen ongelmista on vaikea puhua ja etsii keinoja syrjivän katseen purkamiseen.