Mitä teinityttöjen kepposet saavatkaan aikaan! Mustan huumorin taitaja Ingrid Noll on eurooppalaisen nykydekkarin parhaimmistoa.

Kirjan ”minä” toimii turistioppaana Toscanassa. Nainen on sulava ja sivistynyt, hänestä pidetään. Vanha saksalaispariskunta suorastaan toivoo, että heillä olisi hänen kaltaisensa tytär. Eiväthän he tiedä oppaansa menneisyydestä. Mitä kaikkea sieltä löytyykään: valehtelua koulussa ja kotona, karkailua, kujakissamaista rötöstelyä ja lopulta vielä pahempia rikoksia.

Kahden hieman vinksahtaneen nuoren naisen ystävyydestä kertova tarina puistattaa ja huvittaa lukijaa. Se on yhtä karvaan maukas kuin Ingrid Nollin aikaisemmatkin dekkarit Kukko on kuollut ja Apteekkari. Ingrid Noll on syntynyt 1935. Hän aloitti uransa varsin kypsässä iässä, mutta kohosikin sitten Euroopan luetuimpien jännityksentekijöiden joukkoon.

Maja ja Cora ovat kaksi tunteetonta teiniriiviötä, jotka valehtelevat, varastelevat ja karkailevat. Majan on isä hylännyt ja häntä on kiusattu koulussa, Coran ovat rikkaat vanhemmat hemmotelleet pilalle. Kujakissan moraalilla varustetut tyttöset pitävät miehiä pilkkanaan, nolaavat heitä, jopa puolivahingossa tappavat yhden, mutta sisimmässään he haaveilevat onnellisesta perhe-elämästä.

Unelmien täyttymys löytyy firenzeläisestä huvilasta, jonne Cora on asettunut siipeilemään vanhan playboyn luokse. Kun mies on toimitettu päiviltä, jäljellä ovat enää he kaksi naista, Majan vauva, koiranpentu ja uskollinen palvelijatar Emilia, siis todellinen ihanneperhe! Mutta aina tunkee paratiisiin käärmeitä, kuten törkyinen juoppoisä tai komea reppuselkäkulkuri. Ja taas on kaivettava myrkkypulloa esiin...

Makaaberi ja huvittava Rakkaat vainajat on saksalaisen Ingrid Nollin (s. 1935) kolmas suomennettu teos. Hän on virkistävän erilainen dekkarin tekijä, se tuli todistetuksi jo romaaneilla Kukko on kuollut ja Apteekkari.