Mika Nokelaisen tutkimuskohteena ovat J. K. Paasikiven hallituksen ortodoksisesta kirkosta 1918 antama asetus sekä eduskunnan säätämät hallitusmuoto 1919 ja uskonnonvapauslaki 1923, joiden sisällöstä käytiin ankaraa poliittista vääntöä. Pureutumalla näiden säädösten syntyprosessiin ja sisältöön Nokelainen osoittaa, miten Suur-Suomi-ajattelu ja aikakauden muutkin poliittiset virtaukset vaikuttivat ortodoksisen kirkon saamaan asemaan. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, millaisia hankaluuksia syntyi, kun venäläistä kirkkohallintojärjestelmää ja ortodoksien ylikansallista lainsäädäntöä noudattavaa kirkkoa alettiin sovitella itsenäisen Suomen muotoutumassa olevaan uskontolainsäädäntöjärjestelmään.