Pikkuinen Natalie-tyttö lähtee etsimään lumikaupunkia, jonne hän matkaa monien satumaisten vaiheiden kautta. "- Haluaisin niin kovin käydä lumikaupungissa, missä minun uusi ystäväni lumityttö asuu!" sanoi Natalie itsekseen.

Natalie taittaa matkaa muun muuassa punanokkaisen variksen ja Rekku-koiran kanssa. Matkalla vastaan tulee monenlaisia hauskoja eläimiä ja satuolentoja. Kirjavakorvainen jänis, hellyydenkipeä valas, omenamato, strutsi, sadepisara, kultaharjahevonen, epäjärjestyksen kuningatar ja keltapipoinen poika tulevat lukijalle tutuiksi satukirjan sivuilta.

"- Ja vielä, muistakaa, että jokainen hyvä teko on yhtä suuri ja voimakas kuin sydämestä lausuttu rukous, sillä voi aina pelastaa jonkun!" sanoi lopuksi salaperäinen olento nukeille ja piiloutuu takaisin simpukkaan.

Sadussa on pieniä viisaita opetuksia niin tasa-arvosta kuin siitäkin, millainen on aarre, joka ei voi kadota koskaan. Hyvän ja pahan kamppailussa hyvä voittaa ja hyvyys palkitaan.

Luonto on satumainen paikka. Sen me joskus unohdamme. Tämäkin satu todistaa siitä, että luonto on satujen ehtymätön lähde, aarteiden aarre. Luonnosta löytyvät myös sateenkaaren silta ja taikakirsikkapuu. Ja lumihiutaleissa piilee suuri salaisuus.

Nino Londaridze-Hakalan satukirjassa Natalie lumikaupungissa on peräti kaksikymmentäkuusi lukua, joten jännittäviä seikkailuja riittää.