Miekkailun tilallisuudesta käsittelee vuorovaikutuksen muodostumista kamppailulajeissa, joissa käytetään jotain välinettä vastapuolen tavoittamiseen. Tarkoituksena on hengen, strategian, taktiikan, tekniikan, kunnon ja liikkeen eri puolia läpikäymällä tavoittaa jotain miekkailullisen tilan rakentumisesta. Kirjassa myönnetään auliisti muun muassa tanssin piiristä löytyvän monipuolisempia ja vivahteikkaampia liikkumisen mahdollisuuksia. Miekkailun tai vuorovaikutteisten kamppailulajien kiehtovuus pohjautuukin juuri tilalliseen vuoropuheluun ja tilan rakentumisen tulkintaan. Liikkeen vaihtelevat muodot ovat kiehtoneet ihmisiä aikojen alusta. Eri liikkeen muodot ovat vastanneet vaihteleviin tarpeisiin, tavoitteisiin, haaveisiin ja unelmiin. Osa liikkeistä on huolettomia ja osaan ikään kuin unohdutaan.

Miekkailun historia on kietoutunut ympäristön hallintaan, mutta nykyään siitä - kuten kaikista jalansijansa menettäneistä ilmiöistä - on jäljellä vain kaunis turhuus. Miekkailun tilallisuudesta kartoittaa tuon kauniin turhuuden tunnettuja ja tuntemattomia polkuja, kutsuen lukijan tilallisuuden muotoutumisen lähteille. Inhimillisen tähtitarhan halki matkaava kulkija jää ohdakkeiden lomassa pohtimaan anonyymin bolognalaisen sanoja: "Miekkailun taiteessa ilmenevä hyve loistaa kauniina kuin tähdet ja taivaankansi paratiisissa." Vaikka liikkeet muodostavat miekkailun ilmiasun, sen sydän koostuu liiketilan mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien hahmottamisesta. Tavoitteena miekkailussa on kutoa toisille liiketilallinen verkko näkymättöminä linjoina, aihioina ja mahdollisuuksina ja välttää samalla muiden verkkoihin takertuminen aavalla liikkeiden merellä.

Liikkeet on lopulta helppo oppia. Kuvatun liikemaailman viehätys kietoutuu Winston Churchillia mukaillen: salaisuuden sisään kätkettyyn mysteeriin käärittyyn arvoitukseen. Kirjan keskeinen idea on laskeutua Liisan kanssa liiketilalliseen ihmelaaksoon ja pyrkiä hieman ymmärtämään taivaalla lentäviä korttipakkoja ja teetä hörppiviä leppäkerttuja.