Akateeminen väitöskirja: Tampereen yliopisto: Kasvatustieteiden tiedekunta, 2003
Tämä tutkimus fokusoituu erityisesti tutkimukseen johtamisesta sosiaalisena prosessina, joka sisältää johtajaan itseensä ja ihmisten kanssa toimimiseen kohdistuvia käsityksiä ja kokemustapoja. Taustana valitulle orientaatiolle ovat viimeaikaiset johtamistutkimukset, jotka ovat osoittaneet ihmisten suuren merkityksen tulevaisuuden johtamisen avaintekijänä.
Johtamistutkimuksen dikotomisen tarkastelun mukaan tämän tutkimuksen voidaan sanoa osallistuvan diskurssiin ihmisiin suuntautuvasta johtamisesta. Tutkimukseen osallistujat olivat Hämeen ammattikorkeakoulun johtajia ja esimiehiä, jotka osallistuivat ensimmäiseen ammattikorkeakoulussa järjestettyyn johtamiskoulutukseen lukuvuonna 1999-2000. Tutkimusaineiston, joka muodostuu seitsemästä erillisestä aineistosta, ovat tuottaneet 64 johtajaa ja esimiestä. Johtajien ja esimiesten käsityksiä tutkittiin fenomenografisella tutkimusotteella, joka on yksi kvalitatiivisen tutkimuksen laji, analysoiden osallistujien tuottamia esseitä ja vastauksia avoimiin kysymyksiin. Analysoinnin perusteella muodostettiin kuvauskategorioita, jotka kuvaavat tutkittavaa ilmiötä sisällöllisesti ja laadullisesti erilaisin tavoin pyrkien tavoittamaan ilmiön kokonaisuudessaan. Kuvauskategorioista konstruoitiin synteesinomaisesti kuva johtajuudesta ammattikorkeakoulussa.
Tulosten mukaan johtajuus ammattikorkeakoulussa näyttäytyy viitenä ulottuvuutena: 1) johtajan itsetuntemuksen positiivisuutena 2) käyttäytymisen esimerkillisyytenä 3) ihmisten kanssa toimimisena 4) kollektiivisena professiona sekä 5) uhkaavina affektiivisina tekijöinä. Näiden ulottuvuuksien pohjalta voidaan sanoa, että ammattikorkeakoulun johtajien ja esimiesten käsitykset johtajuudesta, itsestään ja suhteestaan lähityöyhteisöön, edustavat pääasiallisesti hyvää mieltä ja yhteistyötä. Johtajuuden ja johtamisosaamisen kehittämiseen liittyen tutkimuksen pohdintaosassa on esitetty viisiportainen johtajuuden kehittymisen ja tietoisuuden rakentumisen malli.