Nika Potinkara tarkastelee tutkimuksessaan, millainen kuva saamelaisuudesta rakentuu kahden museon näyttelyissä. Tutkimuskohteet ovat Inarissa sijaitseva Suomen saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siida sekä Jokkmokissa sijaitseva Ruotsin tunturi- ja saamelaismuseo Ájtte.

– Koska saamelaiset ovat historiansa aikana olleet enimmäkseen ulkopuolisten laatimien kuvausten kohteina, on kiinnostavaa katsoa, miten saamelaiskulttuuria ja saamelaista etnisyyttä esitetään saamelaisten ”omissa” museoissa, Potinkara toteaa.

Väitöstutkimuksen mukaan molemmat museot luovat näyttelyissään kuvaa omaleimaisesta Saamen kansasta, joka on selvästi erotettavissa muista kansoista. Saamelaisuus yhdistyy näyttelyissä pohjoiseen luontoon sekä vakiintuneisiin saamelaistunnuksiin, kuten saamenkäsitöihin, poronhoitoon ja Saamenmaahan. Menneisyyden ohella kuvataan nykypäivää: näyttelyt esimerkiksi tuovat esiin modernin teknologian käyttöä poronhoidossa.

Nykyisen saamelaisväestön sisäistä heterogeenisuutta näyttelyissä ei kuitenkaan juuri käsitellä. Esimerkiksi perinteisen saamelaisalueen ulkopuolella elävistä ihmisistä ei kerrota, vaikka huomattava osa saamelaisista nykyään asuu etelän kaupungeissa. Näyttelyiden esitykset muistuttavatkin etnopoliittisen saamelaisliikkeen tuottamaa kuvaa sisäisesti yhtenäisestä saamelaisuudesta.