On kesä, ja Kaisa viettää lomaansa papan ja Katariinan luona. Kun pappa vetäytyy mandoliineineen verstaalle, Kaisa ja Katariina polkevat joenrantatietä kaupunkiin, kohti tilaisuuksia, joissa kaatajat ja saarnaajat tekevät ihmeitään.

Jos ihme ei sinä iltana satu kohdalle, he jatkavat etsintää, sillä Katariina tietää, että on olemassa yksi ihme ylitse muiden: Luvattu maa, joka on kerran ravistellut hänen kaipuutaan.

Kaisasta tulee Katariinan Israel-tyttö ja heidän ystävyydestään alkaa molempien matka Jerusalemiin, sen kivisille kujille, jonne Katariina on kadottanut itsensä.

Monessa aikatasossa etenevä Israel-tyttö on upea ja kirkas romaani intohimoisista toiveista, peloista. Miettisen kerronnan taiturimaisuus on osoitus suuresta lahjakkuudesta. Kirja osuu niin suoraan myötätunnon, menetyksen ja rakkauden ytimeen, ettei voi kuin toivoa, että unelmat kantaisivat, että kunkin luvattu maa löytyisi.