Työ tutustuttaa lukijansa ortodoksiseen suureen paaston ja pääsiäiseen ruokakulttuuriin entisessä Raja-Karjalassa, ja sen muuttumisesta nykyiseen muotoonsa. Työssä kerrotaan myös suuren paaston ja pääsiäisen vietosta Vanhassa ja UudessaValamon luostarissa. Ruokapaaston vietto hengellisen paaston lisänä oli yleistä vielä ennen sotia Raja-Karjalassa. Erityisesti vanhempi väestö noudatti paastoja hyvinkin tarkasti. ”Silloin just paastottiin silviisii et maitoo ei käytetty, lihaa ei käytetty, voita ei käytetty…” Tällöin ruokana saattoi olla ”kidzukeittoa” ja ruokajuomana ”vuoassakaljaa”. Sodan vaikutuksesta paastoaminen väheni ortodoksisen väestön keskuudessa muun muassa raaka-aineiden vähyyden ja ihmisten asenteiden takia. Nykyään yleisin tapa viettää ruokapaastoa on lihan välttäminen. Raja-Karjalassa pääsiäisenä tarjottiin erilaisia piirakoita, kuten pyörösiä ja piimä- eli rahkapiirakkaa. Joissain perheissä voitiin tehdä myös kulitsaa, pashaa ja pullaa. Värjätyt kananmunat olivat myös osa pääsiäistä. Lämpimänä ruokana tarjottiin uuni- eli karjalanpaistia. ”Uunipaistiahan tehtiin ja piirasta ja pyöröstä. Pulla paistettiin siihen aikaan vaan neljä kertaa vuodessa: jouluksi, pääsiäiseksi ja kesäksi…” Vaikka pääsiäisen ruokapöytä on myös kokenut muutoksia, ovat perinteiset ruoat, kuten karjalanpaisti ja rahkapiirakka säilyttäneet asemansa pääsiäispöydässä.