Kirja kertoo teatterimaailmasta ja ammattinäyttelijänä toimimisesta. Se on suunnattu kaikille teatterista kiinnostuneille, sekä alan ammattilaisille että muuten vain uteliaille.
Kirjan aiheita ovat mm. näyttelijän maneerit, työn ilo, epäonnistumisten synnyttämä häpeäntunne, teatterin muotisuuntaukset ja näyttämökliseet – kaiken kaikkiaan se, millä tavoin näyttelijän ammatti vaikuttaa arkeen ja muuhun elämään, varsinkin perhe-elämään ja vanhemmuuteen.
Aiheet ovat rankkojakin, mutta esitystapa on kepeä ja humoristinen. Asioita ei kuvata mainetta saaneen tähtinäyttelijän vaan tavallisen rivinäyttelijän näkökulmasta.
Kirjassa puhutaan myös taiteesta, merkityksellisyyden kokemuksesta ja siitä, mikä kaiken kaikkiaan – teatterista riippumatta – tekee elämästä arvokasta ja elämisen arvoista.
Outi Nevanlinna teki pitkän näyttelijänuran laitosteatterissa, suurimman osan tuosta ajasta (1985–2023) Rovaniemen Teatterissa.
Teatterimu(i)stelmia on paikoin myös poleeminen: siinä kritisoidaan teatterin käytäntöjä ja esitetään ”vääriä” mielipiteitä. Mukana on mm. kuvaus tietystä Rovaniemen Teatterin lähihistorian jaksosta, joka herätti valtakunnallista huomiota. Noita muutaman vuoden takaisia tapahtumia on tähän mennessä puitu julkisesti vain teatterin virallisen näkemyksen mukaisesti ja silloisen johdon näkökulmasta. Kirjassa kerrotaan siitä, miten tuo ajanjakso vaikutti yksittäisen näyttelijän arkeen ja työntekoon. Kirjoittajan kuvaus tapahtumista poikkeaa varsin paljon siitä, miten aihetta on aiemmin julkisuudessa käsitelty.
Kirjoittaja ei väitä, että kaikki näyttelijät kokevat näyttelijyyden ja teatterityön samalla tavoin kuin hän. Päinvastoin: hän toteaa jo kirjan alussa, että monessa kohtaa muut näyttelijät ehkä haluavat väittää hänelle vastaan. ”Lupaan olla subjektiivinen, puolueellinen ja äärimmäisen itsekeskeinen. Yritän silti olla olematta valheellinen.”