Teoksessa Corpus ranskalainen filosofi Jean-Luc Nancy tarkastelee filosofian suhdetta ruumiiseen. Klassisessa metafysiikassa ruumis on kiihottava mutta koskematon pakkomielle: filosofi ajattelee ajattelemistaan ruumista mutta ei saa siitä käsitteillään otetta. Ruumis on filosofian itsepintaisimman halun kohde, paikka, jossa toisistaan erotetut henki ja liha kohtaavat. Nancy analysoi, millaista ajattelua tarvitaan, jotta filosofia suostuisi puhumaan ideoiden maailman sijasta ruumiiden maailmasta. Samalla hän kehittelee koskemisen ja tuntemisen ajattelua ja luo käsitteistöä, jolla ruumiista ja koskettamisesta voitaisiin puhua. Corpus ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran 1996.

Ruumiillisuuden teema on konkreettisesti läsnä myös teoksessa Tunkeilija. Siinä Nancy kertoo sydänsiirrostaan ja taistelustaan syövän kanssa. Sydänsiirrossa oma ruumis ottaa vastaan tunkeilijan - toisen ihmisen sydämen. Toisaalta syöpäsolutkin ovat tunkeilijoita, mutta ne eivät tule ulkopuolelta vaan oman kehon tuottamina. Sydänsiirrosta toipuminen ja taistelu syöpää vastaan saavat aikaan kokemuksen identiteetin hajoamisesta ja moninaistumisesta. Nancy pohtii kokemuksiaan filosofisesti ja runollisesti, ja teos tarjoaa kiehtovia näkökulmia vierauteen ja identiteettiin sekä niiden rajojen hämärtymiseen ja sekoittumiseen.

"Kuka muu tässä maailmassa tuntee jotain "ruumiin" kaltaista? Se on vanhan kulttuurimme myöhäisin, pisimpään saostettu, jalostettu, puettu ja taas yhteen koottu tuote. Jos Länsi on putoaminen - "laskeva" on "länttä" tarkoittavan latinan sanan "occidens" perusmerkitys - niin ruumis on sen vimeinen paino, tässä putoamisessa heilahtavan punnuksen ääreisasento. Ruumis on painavuus." (Corpus)