Libanonilaisen, vuonna 1988 kuolleen Mikhail Naimyn arabian kielellä kirjoittama "Mirdadin kirja" on vuosikymmenten saatossa saavuttanut henkistä kasvua käsittelevien kirjojen joukossa klassikon aseman, ja se on englannin lisäksi käännetty monille muille eurooppalaisille kielille, esimerkiksi saksaksi ja italiaksi. Yhä uudet sukupolvet löytävät sen samalla tavalla kuin Naimyn ystävän ja työtoverin Kahlil Gibranin "Profeetan" tai Axel Fredenholmin kirjan "Näin olen kuullut". Vertauskuvallinen ajaton tarina avautuu kerros kerrokselta elävänä ja kiehtovana, ja sen selkeästi esitetty syvällinen sanoma tuntuu pulppuavan jostain salaperäisestä lähteestä.